Eero armeijan leivissä

Valmistuttuani liikuntaneuvojaksi astuin heinäkuussa 2015 varusmiespalvelukseen. Lunastin menolipun Santahaminan paratiisisaarelle mielenkiintoisin odotuksin vietettyäni tähän asti yhden aurinkoisimmista kesistäni. Kun tietää, että näinkin mainio huipennus odottaa kesän lopulla, osaa nauttia ja ottaa kaiken irti tätä edeltävästä lomasta.

Kenttä

Kaartinjääkäri Kenttä sai 9 kuukauden takuun vuokrasopimukseen kuultuaan löytävän majoituksensa sotilaspoliisikomppaniasta. Sanat, jotka liikuntaneuvonnan opettajani Tarja Westerlund oli todennut, toteutui kuitenkin tässäkin miljöössä. "Hyviä sattumia tapahtuu hyville tyypeille", ja P-kaudella tupakaverini ehdotti minua hakemaan erityistehtäviin, projektiassistentiksi liikunta-alan kehittämisprojektiin Pääesikuntaan. Lähetin valtakunnallisessa haussa oman hakemukseni ja ampumaleirin sijaan kävin Helsingin keskustassa haastattelussa. Kovamaineisena Haaveet kaatuu - päivänä (tuo aamu oli tosiaan hyvinkin eeppinen saarelle laskeutuneen sumun johdosta) haaveeni toteutui ja sain tehtävän!

Aloitin tehtävät heti E-kauden alettua Pääesikunnan koulutusosastolla. Työskentelin yhdessä liikunta-alan työryhmän kanssa ja esimiehenäni oli silloinen Puolustusvoimien liikuntapäällikkö Jarmo Viskari, jonka tehtävään myöhemmin astui Harri Koski. Työtehtäväni keskittyivät Puolustusvoimien sosiaalisen median liikuntapalvelu MarsMars.fi toiminnalliseen kehittämiseen. Tein projektissa yhteistyötä HeiaHeia-palveluntuottajan (nykyinen H2H Performance) kanssa. Suunnittelin ja toteutin muun muassa 160 erilaisen liikuntaharjoitteen kuvaamisen. Videoita ja kuvia käytettiin kehittämissäni eritasoisissa harjoitusohjelmissa. Projektin lisäksi autoin muissa tehtävissä, kuten Puolustusvoimien Liikuntakoulutuksen käsikirjan kehittämisessä.

Behind the scenes

Arki projektiassistenttina oli nautinnollista. Työskentelin arkisin klo 8-16 oman alani merkittävissä tehtävissä. Liikunta-alan huippuhommia - hyvin motivoivaa! Koska sain työni merkeissä osallistua isoihin juhlatilaisuuksiin ja jopa tavata kenraaleja, näin samankaltaisuuksia elokuvaan Uuno Turhapuro armeijan leivissä. Mielikuvaa tuki yhteinen Santahaminan luonnonkaunis ympäristö, johon molemmat astuimme alokkaina. Tavallinen varusmies isojen herrojen kanssa nostamassa maljaa... Hupaisaa, mutta olen hyvin otettu Pääesikunnan antamasta arvostuksesta varusmiehiä kohtaan!

Työpäivien jälkeen sain viettää illat vapaina klo 21 asti. Tämän myötä minulla oli aikaa urheilla päivittäin, jopa kaksi treeniä päivässä. Se miellytti urheilullisen nuorukaisen mieltä niin paljon, että pystyimme tupakavereiden kanssa toteamaan, että täällähän meidän on varsin hyvä olla. Ei stressiä ulkomaailmasta, saa tehdä mielenkiintoista ja arvokasta työtä sekä urheilla käytännössä niin paljon kuin halusi. Varusmiehen korvaan se kuulosti jopa taivaalliselta. Tätä väitettä kuvastaa hyvin se, että armeijan ensimmäisten viiden viikon aikana painoni putosi 4 kg. Sain painon kuitenkin nousemaan takaisin muutaman kuukauden kuluttua, koska minulla oli mahdollisuus ennen kaikkea syödä kulutukseeni nähden riittävästi.

Kuvakaappaus arkiliikuntahaasteestani

Maaliskuussa reservin keväinen aurinko alkoi paistaa, suljin Kasarmitorin toimistoni oven viimeisen kerran ja prikaatikenraali Sonninen ojensi työtodistuksen mainiosti menneestä projektista arvioiden ja suositusten kera. Minulta kysyttiin ajatuksia ja kokemuksia urheilutoimittajien lempikysymyksellä: "Miltä nyt tuntuu?". Miltä minusta tuntui? Tuntui kuin hetkestä, milloin minua oli syksyllä haastateltu samassa tilassa, olisi kulunut vain hetki. Kelasin mielessäni nopeasti, mitä kaikkea olikaan tapahtunut. Ja paljon olikin tapahtunut! Olin kehittynyt paljon. Olin osoittanut ammatillistani osaamistani Puolustusvoimille. Olin nähnyt vierestä, millaista liikuntasuunnittelijan työ on. Näin, millaista työskentely valtiolla on. Sytyin työtehtävilleni. Ensimmäisen kerran minulle tuli hyvin selkeä kuva, mitä voisin haluta tulevaisuudessa tehdä. Työskennellä liikuntasuunnittelijana, kehittää liikuntapalvelua laajalle kohderyhmälle.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Sain ylennyksen. Sain kiitettävät arviot esimiehiltäni pääesikunnasta. Sain elämänmittaisen ja arvokkaan kokemuksen. Koin tekemääni työtä liikunta-alan projektissa hyvin merkityksellisenä. Minusta tuntui, että pystyin jopa valtakunnallisesti vaikuttamaan, mikä muistutti minua liikunta-alan arvokkuudesta.

"Ne jotka ovat tarpeeksi hulluja uskoakseen, että voivat muuttaa maailman, vielä tekevät sen."