Eero armeijan leivissä

Valmistuttuani liikuntaneuvojaksi astuin heinäkuussa 2015 varusmiespalvelukseen. Lunastin menolipun Santahaminan paratiisisaarelle mielenkiintoisin odotuksin vietettyäni tähän asti yhden aurinkoisimmista kesistäni. Kun tietää, että näinkin mainio huipennus odottaa kesän lopulla, osaa nauttia ja ottaa kaiken irti tätä edeltävästä lomasta.

Kenttä

Kaartinjääkäri Kenttä sai 9 kuukauden takuun vuokrasopimukseen kuultuaan löytävän majoituksensa sotilaspoliisikomppaniasta. Sanat, jotka liikuntaneuvonnan opettajani Tarja Westerlund oli todennut, toteutui kuitenkin tässäkin miljöössä. "Hyviä sattumia tapahtuu hyville tyypeille", ja P-kaudella tupakaverini ehdotti minua hakemaan erityistehtäviin, projektiassistentiksi liikunta-alan kehittämisprojektiin Pääesikuntaan. Lähetin valtakunnallisessa haussa oman hakemukseni ja ampumaleirin sijaan kävin Helsingin keskustassa haastattelussa. Kovamaineisena Haaveet kaatuu - päivänä (tuo aamu oli tosiaan hyvinkin eeppinen saarelle laskeutuneen sumun johdosta) haaveeni toteutui ja sain tehtävän!

Aloitin tehtävät heti E-kauden alettua Pääesikunnan koulutusosastolla. Työskentelin yhdessä liikunta-alan työryhmän kanssa ja esimiehenäni oli silloinen Puolustusvoimien liikuntapäällikkö Jarmo Viskari, jonka tehtävään myöhemmin astui Harri Koski. Työtehtäväni keskittyivät Puolustusvoimien sosiaalisen median liikuntapalvelu MarsMars.fi toiminnalliseen kehittämiseen. Tein projektissa yhteistyötä HeiaHeia-palveluntuottajan (nykyinen H2H Performance) kanssa. Suunnittelin ja toteutin muun muassa 160 erilaisen liikuntaharjoitteen kuvaamisen. Videoita ja kuvia käytettiin kehittämissäni eritasoisissa harjoitusohjelmissa. Projektin lisäksi autoin muissa tehtävissä, kuten Puolustusvoimien Liikuntakoulutuksen käsikirjan kehittämisessä.

Behind the scenes

Arki projektiassistenttina oli nautinnollista. Työskentelin arkisin klo 8-16 oman alani merkittävissä tehtävissä. Liikunta-alan huippuhommia - hyvin motivoivaa! Koska sain työni merkeissä osallistua isoihin juhlatilaisuuksiin ja jopa tavata kenraaleja, näin samankaltaisuuksia elokuvaan Uuno Turhapuro armeijan leivissä. Mielikuvaa tuki yhteinen Santahaminan luonnonkaunis ympäristö, johon molemmat astuimme alokkaina. Tavallinen varusmies isojen herrojen kanssa nostamassa maljaa... Hupaisaa, mutta olen hyvin otettu Pääesikunnan antamasta arvostuksesta varusmiehiä kohtaan!

Työpäivien jälkeen sain viettää illat vapaina klo 21 asti. Tämän myötä minulla oli aikaa urheilla päivittäin, jopa kaksi treeniä päivässä. Se miellytti urheilullisen nuorukaisen mieltä niin paljon, että pystyimme tupakavereiden kanssa toteamaan, että täällähän meidän on varsin hyvä olla. Ei stressiä ulkomaailmasta, saa tehdä mielenkiintoista ja arvokasta työtä sekä urheilla käytännössä niin paljon kuin halusi. Varusmiehen korvaan se kuulosti jopa taivaalliselta. Tätä väitettä kuvastaa hyvin se, että armeijan ensimmäisten viiden viikon aikana painoni putosi 4 kg. Sain painon kuitenkin nousemaan takaisin muutaman kuukauden kuluttua, koska minulla oli mahdollisuus ennen kaikkea syödä kulutukseeni nähden riittävästi.

Kuvakaappaus arkiliikuntahaasteestani

Maaliskuussa reservin keväinen aurinko alkoi paistaa, suljin Kasarmitorin toimistoni oven viimeisen kerran ja prikaatikenraali Sonninen ojensi työtodistuksen mainiosti menneestä projektista arvioiden ja suositusten kera. Minulta kysyttiin ajatuksia ja kokemuksia urheilutoimittajien lempikysymyksellä: "Miltä nyt tuntuu?". Miltä minusta tuntui? Tuntui kuin hetkestä, milloin minua oli syksyllä haastateltu samassa tilassa, olisi kulunut vain hetki. Kelasin mielessäni nopeasti, mitä kaikkea olikaan tapahtunut. Ja paljon olikin tapahtunut! Olin kehittynyt paljon. Olin osoittanut ammatillistani osaamistani Puolustusvoimille. Olin nähnyt vierestä, millaista liikuntasuunnittelijan työ on. Näin, millaista työskentely valtiolla on. Sytyin työtehtävilleni. Ensimmäisen kerran minulle tuli hyvin selkeä kuva, mitä voisin haluta tulevaisuudessa tehdä. Työskennellä liikuntasuunnittelijana, kehittää liikuntapalvelua laajalle kohderyhmälle.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Sain ylennyksen. Sain kiitettävät arviot esimiehiltäni pääesikunnasta. Sain elämänmittaisen ja arvokkaan kokemuksen. Koin tekemääni työtä liikunta-alan projektissa hyvin merkityksellisenä. Minusta tuntui, että pystyin jopa valtakunnallisesti vaikuttamaan, mikä muistutti minua liikunta-alan arvokkuudesta.

"Ne jotka ovat tarpeeksi hulluja uskoakseen, että voivat muuttaa maailman, vielä tekevät sen."

Enjoy the Club La Santa Lifestyle!

Liikunnanohjauksen perustutkinnon aikana Suomen Urheiluopisto tarjosi mahdollisuuden, jota ei voinut jättää käyttämättä - lähteä töihin ulkomaille. Hain työharjoitteluun urheilukeskus Club La Santaan Lanzarotelle Espanjaan. Club La Santa on opistomme yhteistyökohde, minkä takia sinne oli helppo hakea. Työharjoittelujakso osui sopivasti lokakuusta joulukuulle, joten d-vitamiinilisiä ei tarvinnut pakata kapsäkkiin mukaan.

Lanzaroten aurinko

Club La Santa on korkean tason urheilukeskus, jonka päämääränä on tarjota maailman paras aktiivilomaelämys urheilun, terveellisten elämäntapojen ja sosiaalisten aktiviteettien ympärillä. Koska asiakkaita tuli ympäri maailmaa, sain kehittää kielitaitojani: kaikki ohjaukset ja muu kommunikointi käytiin englannin kielellä, kun taas pesulassa sain muistella lukion espanjankielen kykyjäni yrittäessäni päästä yhteisymmärrykseen paikallisten espanjalaisten työntekijöiden kanssa. :)

Omien lajikokemuksieni ja vahvuuksien myötä sain työskennellä Multi-Sports -liikunnanohjaajana. Ohjasin kaiken ikäisille ja eri liikuntataustaisille asiakkaille jalkapalloa, beach volleyta, kuplafutista, sulkapalloa, kuntonyrkkeilyä, kuntosaliohjauksia sekä talon perinteikkäitä aamulenkkejä. Lisäksi työskentelin asiakaspalvelupisteellä, olin järjestämässä juoksu-, triathlon-, duathlon ja aquathlonkilpailuja, leikitin lapsia leikkipisteellä, työskentelin pyöräkeskuksessa sekä esiinnyin Green Team Showssa joka maanantai-ilta. Kyllä, viikoittain. Tämä sisälsi muun muassa sketsejä, pelejä, tanssiesityksiä ja lauluesityksiä täydelle yleisölle. Sain roolin muun muassa ballerinana, jonka loppukohtaus on vieläkin muistissani verkkokalvollani.

Timanfaya National Park

Kehityin liikunnanohjaajana ja sain kokemusta ja näkökulmia paikallisesta liikunnanohjauskulttuurista, jossa korostui liikunnan hyvän olon ja ilon jakaminen Club La Santan "vieraille". Haastoin ja kehitin itseäni heittäytymällä täysillä Green Team Showssa sekä leikkipaikalla työskennellessäni. Yksi tilanne jäi hyvin mieleeni, kun 4-vuotias tanskalaistyttö tuli luokseni tarkoituksena kysyä minua leikkikaveriksi. Hän sanoi minulle lauseita kotikielellään, tanskaksi, josta en ymmärtänyt mitään. Tajusin, ettei englanninkielisestä tiedustelustani ollut mitään apua tilanteessa, joten ainoa keino oli kehonkieltä käyttäen leikkiä tytön kanssa. Mielenkiintoisia ja huikeita tilanteita!

Miksi Club La Santassa työskentely oli niin antoisaa, johtuu suuresti myös mitä huikeimmista työkavereista. Etelämaiseen tyyliin aina työkaverin ohi kävellessä sai suomalaisen mitä kauneimman eleen "moro" sijaan vaihtaa joka kerta kuulumisia: "Eero, how you doing! How was the morning run?". Työkaverien kanssa vietimme iltoja ja tein myös retkiä ympäri Lanzaroten kaunista tulivuorisaarta. Työhyvinvoinnin edistämiseen voi vahvasti liittää Green Team Shown jälkeisen Boy's Show Roomin, jota en sen enempää avaa, koska kaikki tapahtunut jääköön sinne. Ai että.

"Varo ettet hymyile kellekkään koska se voi tarttua"

Miten ihminen voi kehittää itseään parhaiten, on hypätä pois mukavuusalueeltaan. Pois mukavuusalueelta pääsee työskentelemällä esimerkiksi kaksi kuukautta ulkomailla. Tämän minä tein, ja se oli elämäni toistaiseksi hienoin kokemus. Kehityin valtavasti tuon työkokemuksen myötä. Tiedänkin kehittyväni eniten juuri haastamalla itseäni työskentelemällä mukavuusalueen ulkopuolella. Tämän muistan aina, ja voin muistuttaa sillä itseäni, mikäli sen hetkinen tilanne tuntuu hetkellisesti liian haastavalta. Seuraavaksi aion haastaa itseäni lähtemällä liikkunan ja vapaa-ajan koulutusohjelman (liikunnanohjaaja AMK) tarjoamalle kokemukselle ulkomaille - työharjoitteluun Malesiaan. Kuukauden päästä olenkin jo aivan eri maisemissa. Jännittävää. Kehittävää.

"'Myöhemmin' on mahdollisuus, jota kaikki eivät saa."

Kiihdytys lähtötelineistä - Liikunnanohjauksen perustutkinto

Heinäkuussa 2013 tuore ylioppilas Eero sai puhelun kesämökilleen Suomen Urheiluopistosta. Olin saanut opiskelupaikan toiselta varasijalta, kysymys kuuluikin "Haluaisinko ottaa paikan vastaan?". Vastausta ei tarvinnut kauaa odottaa. "Onko tämä jokin vitsi? Kyllä EHDOTTOMASTI!" Kahden lukuvuoden päästä toukokuussa 2015 tämä nuori rusettikaulainen herrasmies haki päättötodistuksen sekä yllätyksekseen Priimus-stipendin. Mitä kaikkea tässä välissä oli tapahtunut? Tämä samainen Eero oli kasvanut ihmisenä valtavan paljon, niin henkisesti kuin myös hieman fyysisesti.

Liikuntaneuvoja Eero Kenttä ja suomalaisen urheilun kehittäjä Tahko Pihkala

Liikunnanohjauksen perustutkinnon opinnoissa Vierumäellä, Suomen Urheiluopistossa, korostui uunituore opintosuunnitelma, jonka tarkoituksena oli ohjata ja valmistaa opiskelijoita työelämälähtöiseen projektityöskentelyyn. Projekteja, keissejä, prokkiksia ja tapahtumia riitti niin liikuntaneuvonnan, liikunnanohjauksen kuin tapahtuman järjestämisen aihioiden alta. Näin myöhemmin ajatellen, ne ohjasivat minut juuri niihin taitoihin ja kokemuksiin, joita tarvitaan työelämässä. Minua kannusti tieto siitä, että tuon uuden opintosuunnitelman myötä täältä valmistuu työkentälle alansa tulevia asiantuntijoita. Sain valmiudet työskennellä missä tahansa liikunta-alalla kenttätasolla. Syvensin opintoni valmennuksen valinnaisen äärellä.

Opiskelu Vierumäellä on ainutlaatuista. Asuimme ensimmäisen vuoden yhden käytävän varrella, Kaskelan 5. kerroksessa. Elämä opiskelukavereiden kanssa oli siis tiivistä. Tämän myötä tiedän saaneeni kourallisen elinikäisiä kavereita.

Koska monet projektit olivat hyvin työelämälähtöisiä, kertyi oppimista ja näkökulmia työelämästä huomattavan paljon virallisten työharjoitteluiden lisäksi. Pitkä työharjoittelu toisena vuonna oli elämäni toistaiseksi hienoin kokemus. Suoritin kahden kuukauden harjoittelun yhdessä Tomin kanssa Espanjan lämmössä Lanzaroten ainutlaatuisissa maisemissa, urheilukeskus Club La Santassa. Se oli kokemus, jota en tule koskaan unohtamaan. Nuori ja uusille kokemuksille avoin Eero oli päättänyt haastaa itseään poistumalla mukavuusalueeltaan, jorpakon taakse ja sitäkin hieman kauemmas. Työskentely Club La Santassa kehitti minua valtavan paljon. Huomasin sen ja kaverini huomasivat sen. Positiivisesti. Jopa ulkomaan koordinaattorimme totesi, että paluumatkalta saapui näköjään aivan eri mies kuin se joka vasta lähti. Koska olen hyvin kiitollinen tästä mahdollisuudesta päästä töihin Club La Santaan, haluan omistaa seuraavan kirjoitukseni sille kokemukselle.

Ystävyys

Opiskellessani Suomen Urheiluopistossa olen oppinut paljon. Olen huomannut oman kehittymiseni sekä saanut kasvaa juuri sen alan äärelle, jolle sydämeni roihuaa. Tunnen itsetuntemukseni kehittyneen. Tunnen itseni kehittyneen. Nautin tästä ja tätä haluan tehdä.

"Change begins at the end of your comfort zone."