Kuuman kosteaa, osa 3

Hyvästelen valmentajat, hyvästelen opettajat. Kuusi viikkoa, jonka aikana olen kokenut enemmän kuin osasin odottaa, on almanakan mukaan kutakuinkin paketissa. Mitä ajatuksia työharjoittelun loppumatka minussa herätti? Oheisharjoitteluvalmennukset ja palautumisprojekti eteni mainiosti ja keräsimme hyvin mielenkiintoista dataa lentopalloryhmän urheilijoiden palautumisesta. Syvensin huomattavasti tietotaitoani palautumisesta ja pääsin luennoimaan aiheesta Bukit Jalil Sports Schoolin kaikille valmentajille. Työkuvioiden ulkopuolella ehdin reissata joka viikonloppu ja nähdä oikeastaan kaiken haluamani. Viimeisinä kahtena viikonloppuna koin ääritunteet.

Endorfiiniä suoneen

Kauniista teeplantaaseista tunnettu Cameron Highlands. Nukuttuamme metsässä biljoonan tähden hotellissa – eli teltassa – maittavat 5 tunnin yöunet lähdimme valloittamaan alueen korkeinta vuoren nyppylää. Kuulin, että matkaa on vain reilu 2 kilometriä per suunta. Yllätyksenä tuli kuitenkin, että tuo kahden kilometrin pätkä taivalletaan kokonaisuudessaan syvässä mudassa ja paikoitellen vaeltaminen muistuttaa enemmän liikuntamuodoltaan kiipeilyä. Kuuluisat kiinnostuskiikarit oli syytä viritellä sopivalle tarkkuudelle, koska menomatka taitettiin neljässä tunnissa ja paluumatka kolmessa tunnissa. Keskinopeus lähentelikin siis huimaa 0,7 km/h. Se tarjoaa jotain osviittaa matkan rankkuudesta ja paikoitellen kun astuin nilkkaa myöten mutavelliin, kyseenalaistin onko tässä mitään J:tä eli tolkkua. Lukemattomien kiipeilyosuuksien myötä vaellus olikin lopulta hyvin kokonaisvaltaista, ja reissun jälkeen oli antoisaa nauttia endorfiini-kylvystä. Sekä seuraavien päivien pesukoneen käytöstä. Ja lihasjumeista.

Paratiisisaari

Pulau Perhentian Kecil. Sää oli täydellinen, noin kirkasta merivettä en ole koskaan nähnyt. Snorklasin jättikokoisen kilpikonnan vierellä, sukeltelin värikkäiden ja erilaisten kirjavien kalojen seurassa sekä jahtasin 4-5 haikalaa. Kun saaren rannalla tuijotti vedestä, kuinka meriveden värit vaihtuvat turkoosista vaalean siniseen, ja sävyt vaihtuvat taivaalla violettiin ja tumman siniseen, oli helppo sulkea kaikki ajatukset pois ja toivoa vaan, että kunpa tämä hetki kestäisi kauan.

Työharjoittelu huipentui luentoomme palautumisprojektista, jota teimme urheilukoululla. Se tiivisti oppini tuosta hyvin kiehtovasta aiheesta. Marjana kakun päällä, viimeiselle viikolle olimme saaneet kutsun Malesian opetusministeriöön sen urheiluosaston johtajalta. Aiheena oli luennoida Suomen koulutusjärjestelmästä opiskelijan silmin. Avasin puheenvuoroni toteamalla, että kiitos tästä valtavasta kunniasta, tämä on minulle ensimmäinen kerta kun olen puhumassa ministeriössä, vastaavaa ei tapahdu Suomessa... :D Mieletön kokemus! Luennon jälkeen seurasi foorumityyppinen keskustelutilaisuus.

Malesian opetusministeriö

Luento sai muistuttamaan, kuinka täytyy arvostaa Suomen koulutusjärjestelmää! Sen arvostus maailmalla, ja sen jatkuva kehittyminen tämän päivän Liikkuva koulu – hankkeen muodossa. Minulle liikunta-alan koulutus on tarjonnut ikimuistoiset kokemukset tehdä työharjoittelua Lanzarotella ja Malesiassa. Myös vaihto-opiskelukohde Tsekkeihin varmistui tulevalle syyslukukaudelle. Argentiinalainen pariskunta, keihin tutustuin Perhentian Islandsilla snorklausretkellä, sanoivat pohtineen tekevänsä korkeakoulututkinnon Euroopassa. Kerrottuani omat mielipiteeni, miksi Suomessa on hyvä opiskella, he hyvin kiitollisina kuulemma erinomaisesta myyntipuheestani sanoivat selvittävänsä heti lisää, kunhan löytävät wifin.

Malesian luonto on äärimmäisen eksoottinen ja kiehtova. Lämpöä riittää 30 asteen yläpuolelle ja ilmankosteus lähentelee 90 prosenttia. Haittapuolena Malesian ilmasto ei yksinkertaisesti sovi esimerkiksi kestävyysjuoksun harjoitteluun. Suomessa saattaa marraskuun pimeinä sadeiltoina toivoa olevansa jossain lämpimässä auringon alla… Mutta toisaalta Suomen neljän vuodenajan myötä on helppo urheilla hyvin monipuolisesti niin paljon kuin haluaa. Lähdettyä hetkeksi rapakon taakse tai pari jaardia kauemmaksikin koti-Suomesta, osaa arvostaa monia arkisia asioita, joihin Suomessa on tottunut. Muun muassa sitä, että juomavesiä ei tarvitse päivittäin kantaa kyläkaupalta, vaan hanasta saa erittäin raikasta vettä sekä mallia kylmä että mallia kuuma.

World traveller

Maailman matkaaja. Kieltä pitää päästä joutua käyttämään. Kielen tunneilla tai esimerkiksi ulkomaalaisten leffojen ja pelien äärellä voi hyvin oppia uusia kivoja ilmauksia. Mutta eniten oppii, kun pakkaa passin ja hammasharjan ja menee vieraaseen maahan töihin. On palkitsevaa kokea, kuinka tuntee kielitaidon kehittyvän: puhuminen sekä kuunteleminen. Käytin englantia päivittäisessä elämisessä, valmennuksissa ja luennoilla – haastavista tilanteista huolimatta huomasin nauttivani paljon esiintymisestä! Kielen lisäksi kehitin liikunta-alan osaamistani, opin paljon malesialaisesta kulttuurista, tutustuin kansainvälisesti uusiin tuttavuuksiin ja haistelin, miltä Kaakkois-Aasian suurkaupungissa tuntuu asustella. Kiitos Malesia! Kiitos Vierumäki!

"Don't dream your life, live your dreams."