Lukukauteni Prahassa

Tänä syksynä olen tehnyt sen, mistä olen jo haaveillut pitkään: matkustanut Keski-Eurooppaan! Mikään perinteisin matka tämä ei ole ollut, mutta matka, joka opettaa, antaa eväitä tulevaisuuteen ja on mahdollista toteuttaa vain kerran elämässä. Tiesin jo aloittaessani korkeakouluopintoni, että tämän oljenkorren tulen käyttämään - koska miksi jättäisin sen käyttämättä! Alkuvuoden hakuprosedyyrien jälkeen kuulin päätöksen, pääsen syyslukukaudeksi 2017 Erasmus vaihto-opiskelijaksi Prahaan!

Chtěl bych s tebou jíst knedlík

Olin kuullut pelkkää hyvää niin vaihto-opiskeluun menemisestä kuin Prahasta, mutta silti tämä matka on yllättänyt erittäin positiivisesti! Praha todella on kuvankaunis kaupunki ja tuntuu etuoikeutetulta opiskella täällä Euroopan sydämessä. Miltä minun vaihto-opiskeluni sitten näyttää? Vähintäänkin värikkäältä, seikkailunhaluiselta ja varsin aktiiviselta, sanoisinko minunlaiseltani!

Tutustuin keväällä Vierumäellä soveltavan liikunnan opintoja tekeviin tshekkiläisiin opiskelijoihin, joista Michal opiskelee samassa yliopistossa Charles Universityssa täällä Prahassa. Vierailin Michalin kotikaupungissa Karlovy Varyssa ensimmäisenä viikonloppuna, ja samalla ostimme ilman sen monimutkaisempia suunnitelmia marraskuun lopulle lennot yhdeksi yöksi Milanoon (à 20€/hlö) ilman majoitusta. Menemme siis syömään italialaista ruokaa ja lennämme takaisin. Samankaltainen tarina oli kaksi viikkoa sitten, kun juhlimme suomalaisen vaihtarikaverin syntymäpäiviä. Myöhäisillan salsa-askelkuvioiden jälkeen lähdin saattamaan kaveriani kotiin ja palttiarallaa klo 03:30 maissa katselimme, millä kulkuneuvolla minä puolestani pääsisin kotiin. Päädyimme siihen ajatukseen, että miksi emme matkustaisi aamulla Budapestiin! Ostimme yön tiimellyksessä klo 09:30 lähtevään linja-autoon matkaliput ja menimme viettämään jatkoja 2,5 tunnin nukutun yön jälkeen Tonavan varrelle. 

Tonava kaunoinen

Kuulostaa vauhdikkaalta, mutta toisaalta miksikäs ei? Tshekki ja sen ympäröimät naapurimaat ovat todella kauniita, eikä matkustelu halpalennoilla tai bussilla syö kokonaan opiskelijan kukkaroa - kaveriani siteeraten tämä on "Keski-Euroopan elämää parhaimmillaan!" Tämän ohella olen matkustanut Berliiniin, Krakovaan ja ensi viikolla paikallisen kaverin kanssa valloitamme Salzburgin ja Wienin!

Englanninkielen taitojani pääsen kehittämään ja käyttämään niin opiskelija-asunnossa kuin koulussa. Olen tutustunut todella moneen uuteen ystävään ympäri Eurooppaa. Kurssit järjestetään vaihto-opiskelijakavereiden kanssa ja olemme kokeneet paljon! Turistika and Outdoor Sports -kurssilla suuntasimme South Bohemiaan, lähelle Itävallan rajaa. Satumaisen kauniit luonto- ja maalaismaisemat, luonto- ja elämysliikunta sekä huikeat ja vähintäänkin mielenkiintoiset aktiviteetit erinomaisen porukan kanssa jäivät lämpimästi mieleeni. Muun muassa ensimmäisenä yönä meidät johdatettiin sokkona metsään, josta meidän piti säkkipimeässä osata tähtitaivaan alla suunnistaa ryhmänä takaisin - mikä erinomainen tapa ryhmäyttää porukka keskenään! 😄 Yhden yön nukuimme keskiaikaisen linnan tornissa ja ilta-aktiviteettina laskeuduimme linnan seinämää pitkin köysien varassa alas.

Auringonlaskun haistelua Landštejn Castlen tornin huipulta

Halusin opiskella mahdollisimman mielenkiintoisia sekä ennen kaikkea tutkinnolleni hyödyllisiä kursseja. Jätin siis tietoisesti eri urheilulajikurssit väliin luonto- ja elämysliikuntakurssia lukuun ottamatta, koska "näpyä harjoittelemalla ei tänä päivänä työllisty". Urheilufysiologian kurssilla opiskelemme testausoppia, biomekaniikan kurssilla yhdistämme fysiikan lait urheiluun, kun taas urheilupsykologian kurssilla opiskelemme psykologiaa ja henkistä valmennusta. Syyslukukauden muut kurssini ovat Clinical Nutrition, Pedagogy, Basic of Management sekä Movement Programs in Primary, Secondary and Tertiary Prevention. 30 opintopisteen eteen tekemistä siis riittää, mutta halusin tänne myös opiskelemaan ja oppimaan uutta.

Testiasemalla sorvin äärellä

Syyslukukausi on mennyt vauhdilla, joten otan sen lopustakin kaiken irti! Suosittelen vaihto-opiskelua kaikille seikkailunhaluisille! Mikäli mahdollista ja oma almanakka sallii, haasta itseäsi ja opiskele ulkomailla! Vaihto-opiskeluni täydentää mielestäni mallikkaasti kansainväliset kokemukseni ulkomaan työharjoitteluiden sarjan mehukkaana jatko-osana. Olen todella kiitollinen mahdollisuuksista, jotka korkeakouluni on tarjonnut kultatarjottimella. Kiitos Mairitin kansainväliset palvelut! Kanta-asiakkaan on mukava hymyillä! 😊

"Anna kaikkesi. Tee kaikkesi nyt, niin sinun ei myöhemmin tarvitse miettiä, miten olisi pitänyt tehdä."

Verkot vesille

Kesä on kalastamisen aikaa. Tuttuun kesäiseen tapaan olen päässyt käyttämään kalastonhoitomaksua todentavaa kalakorttiani pyytäessäni tuota vesistössä pulikoivaa omega-3-rasvahaponlähdettä, mutta sen lisäksi tänä kesänä laitoin verkot vesille. Olen tehnyt työharjoittelua ja jatkanut työsuhdetta Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:lle eli liikunnan aluejärjestölle.

Aluejärjestön kautta mahdollisuudet verkostoitua ovat erinomaiset. ESLU toimii yhteistyössä muiden liikunnan aluejärjestöjen sekä monien tahojen kanssa, kuten Olympiakomitean, Kunnossa kaiken ikää - ohjelman, Etelä-Suomen kuntien liikuntapalveluiden, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, terveys- ja liikunta-alan oppilaitosten, järjestöjen, seurojen, ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Tämän sain todeta jo heti ensimmäisinä työharjoittelupäivinä asiantuntijaseminaarissa KKI-päivillä Finlandiatalossa sekä eri projektien äärellä.

Univormu

Työharjoittelun tehtäväni keskittyivät KKI-ohjelman hallinnoiman valtakunnallisen Matka hyvään kuntoon -kiertueen järjestämiseen Uudellamaalla yhteistyössä HUS:n ja viiden eri kaupungin liikuntapalveluiden kanssa. Rekrytoin testaajia, koulutin kuuden eri oppilaitoksen opiskelijoita kuntotestien testaamiseen, tuotin opetusvideon, markkinoin tapahtumaa, tein turvallisuussuunnitelmaa sekä kiertueen aikana johdin ja kannustin testaajia ja varmistin ystävällisen asiakaspalvelun lähes 2000 osallistujalle.

Työtehtäväni taas rakentuivat työyhteisöliikuntaan suuntaavan liikuntaneuvonnan toimintamallin ja materiaalien suunnittelusta ja toteutuksesta yhteistyössä HUS:n sekä liikunta- ja terveysalan oppilaitosten kanssa Oppien aktiiviseen arkeen -hankkeessa. ESLUlla pääsin myös organisoimaan terveyden edistämiseen keskittyvän ja asiantuntijoille suunnatun koulutusseminaarin - KKI-päivien - organisointia Finlandiatalolla, kehittämään ESLUn uudistuvia nettisivuja sekä tutustumaan liikunnan aluejärjestön toimintaan, verkostoihin ja yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa.

Työhyvinvoinnin asialla

Kesä on siis antanut paljon! Näitä verkkoja ei myydä Rapalan tehtaanmyymälässä, mutta ne tulevat toivottavasti olemaan tulevaisuudessa sitäkin käytetymmät. Näiden verkkojen arvo tulee olemaan hyvin korkea - aivan varmasti.

"A great fisherman's confidence to catch fish comes from his passion. Not his gear."

Lahen liikunta- & kulttuuriappro

Lukuvuosi on mennyt vauhdilla ja kesä alkaa häämöttää räntäsateista huolimatta. Vaikka lukuvuosi kalenterin mukaan päättyy, jatkuu opiskeluni ympäri kesän. Teen työharjoittelua Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:llä aikuisliikunnan alla. Lisäksi työstämme läpi kesän liikuntapalvelut-valinnaisopintojen projektia: Lahen liikunta- & kulttuuriappro.

Koulunkäyntimme Vierumäellä on hyvin projektiluontaista - eli erinomaisesti työelämään valmistavaa oppimista. Tämä projekti on toistaiseksi isoin, koska luomme tapahtuman työryhmämme kanssa täysin tyhjästä ja se toteutetaan 20.9.2017 Lahdessa yhteistyössä Lamkon ja LamkSportsin kanssa. Saimme projektiksi luoda jokin täysin uusi tapahtuma, joka olisi noin kuuden vuoden kuluttua "in". Tiesimme, että perinteiset baariapprot ovat hyvin suosittu tapahtumamuoto opiskelijoiden keskuudessa. Syksyn alussa luokkamme järjesti Haaga-Helian Virkistyspäivät Vierumäellä, jossa oli mahdollisuus lajikokeiluihin. Mieleemme tulikin, voisiko approista tehdä liikunnallisen tapahtuman, jossa baarien sijaan kierretään eri rasteja, joissa pääsee kokeilemaan kaikenlaisia liikuntamuotoja, tutustumaan paikallisiin liikuntapalveluihin sekä viettämään alkoholitonta vapaa-ajan opiskelijatapahtumaa yhdessä opiskelijakavereiden kanssa. Maustoimme tapahtumaa liittämällä siihen kulttuurin - lopputuloksena Suomen ensimmäinen liikunnan ja kulttuurin saman päivän aikana yhdistävä opiskelijatapahtuma, LiiKu Appro 2017!

Oppimisympäristö

Teimme taustatyötä, kartoitimme vastaavia tapahtumia sekä niiden suosiota ja lähdimme suunnittelemaan. Olemme keränneet tapahtumalle vakuuttavan kirjon yhteistyökumppaneita aina Lahden kaupunginteatterista Visit Lahteen sekä paikallisiin urheiluseuroihin ja värikkäisiin kulttuuri- ja liikuntapalveluiden tarjoajiin. Tapahtuman osallistujille tämä on erinomainen mahdollisuus päästä kokeilemaan monipuolisesti erilaisia matalankynnyksen vapaa-ajan aktiviteetteja sekä tutustua uusiin opiskelijakavereihin. Tapahtuman tavoitteena on edistää opiskelu- ja työkykyä sekä opiskelijoiden terveyttä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Yhteistyökumppaneille tapahtuma vastaavasti on mainio mahdollisuus esitellä palveluita niin uusille kuin vanhoille opiskelijoille ja mainostaa yritystään näkyvästi.

Minulle tämä taas on erittäin opettavainen oppimiskokemus tapahtuman järjestämisestä sekä liikunta- ja hyvinvointipalvelun kehittämisestä ja tarjoamisesta. Kysymys kuuluukin, miten Työnantaja saa tietää opiskelijan tehokkaasta oppimisesta projektityöskentelyyn suuntautuneessa työelämälähtöisessä opetussuunnitelmassa? Luomme tämän tyhjästä ja tapahtumallemme on toimeksiantaja. Yhteistyökumppanit, markkinointi, tapahtuman tarjonta ja sen toteutus. Ota tämän vuoden tapahtumasivu seurantaan: facebook.com/events/463834644007877.

Ohan tää koulunkäynti ny nättii!

Jokainen koulupäivä projektin työstämisen parissa on tuntunut kuin oman alan oikealta työpäivältä - ilman ajatusta "taas samanlainen väritön klo 8-16 työpäivä". Se on päivittäistä itsensä kehittämistä ja haastamista. Se on nautintoa ja liikunnan ilosanoman jakamista. Se on tulevaisuuttani.

"Etsi työ, josta pidät, niin sinun ei tarvitse työskennellä päivääkään!"

Kuuman kosteaa, osa 3

Hyvästelen valmentajat, hyvästelen opettajat. Kuusi viikkoa, jonka aikana olen kokenut enemmän kuin osasin odottaa, on almanakan mukaan kutakuinkin paketissa. Mitä ajatuksia työharjoittelun loppumatka minussa herätti? Oheisharjoitteluvalmennukset ja palautumisprojekti eteni mainiosti ja keräsimme hyvin mielenkiintoista dataa lentopalloryhmän urheilijoiden palautumisesta. Syvensin huomattavasti tietotaitoani palautumisesta ja pääsin luennoimaan aiheesta Bukit Jalil Sports Schoolin kaikille valmentajille. Työkuvioiden ulkopuolella ehdin reissata joka viikonloppu ja nähdä oikeastaan kaiken haluamani. Viimeisinä kahtena viikonloppuna koin ääritunteet.

Endorfiiniä suoneen

Kauniista teeplantaaseista tunnettu Cameron Highlands. Nukuttuamme metsässä biljoonan tähden hotellissa – eli teltassa – maittavat 5 tunnin yöunet lähdimme valloittamaan alueen korkeinta vuoren nyppylää. Kuulin, että matkaa on vain reilu 2 kilometriä per suunta. Yllätyksenä tuli kuitenkin, että tuo kahden kilometrin pätkä taivalletaan kokonaisuudessaan syvässä mudassa ja paikoitellen vaeltaminen muistuttaa enemmän liikuntamuodoltaan kiipeilyä. Kuuluisat kiinnostuskiikarit oli syytä viritellä sopivalle tarkkuudelle, koska menomatka taitettiin neljässä tunnissa ja paluumatka kolmessa tunnissa. Keskinopeus lähentelikin siis huimaa 0,7 km/h. Se tarjoaa jotain osviittaa matkan rankkuudesta ja paikoitellen kun astuin nilkkaa myöten mutavelliin, kyseenalaistin onko tässä mitään J:tä eli tolkkua. Lukemattomien kiipeilyosuuksien myötä vaellus olikin lopulta hyvin kokonaisvaltaista, ja reissun jälkeen oli antoisaa nauttia endorfiini-kylvystä. Sekä seuraavien päivien pesukoneen käytöstä. Ja lihasjumeista.

Paratiisisaari

Pulau Perhentian Kecil. Sää oli täydellinen, noin kirkasta merivettä en ole koskaan nähnyt. Snorklasin jättikokoisen kilpikonnan vierellä, sukeltelin värikkäiden ja erilaisten kirjavien kalojen seurassa sekä jahtasin 4-5 haikalaa. Kun saaren rannalla tuijotti vedestä, kuinka meriveden värit vaihtuvat turkoosista vaalean siniseen, ja sävyt vaihtuvat taivaalla violettiin ja tumman siniseen, oli helppo sulkea kaikki ajatukset pois ja toivoa vaan, että kunpa tämä hetki kestäisi kauan.

Työharjoittelu huipentui luentoomme palautumisprojektista, jota teimme urheilukoululla. Se tiivisti oppini tuosta hyvin kiehtovasta aiheesta. Marjana kakun päällä, viimeiselle viikolle olimme saaneet kutsun Malesian opetusministeriöön sen urheiluosaston johtajalta. Aiheena oli luennoida Suomen koulutusjärjestelmästä opiskelijan silmin. Avasin puheenvuoroni toteamalla, että kiitos tästä valtavasta kunniasta, tämä on minulle ensimmäinen kerta kun olen puhumassa ministeriössä, vastaavaa ei tapahdu Suomessa... :D Mieletön kokemus! Luennon jälkeen seurasi foorumityyppinen keskustelutilaisuus.

Malesian opetusministeriö

Luento sai muistuttamaan, kuinka täytyy arvostaa Suomen koulutusjärjestelmää! Sen arvostus maailmalla, ja sen jatkuva kehittyminen tämän päivän Liikkuva koulu – hankkeen muodossa. Minulle liikunta-alan koulutus on tarjonnut ikimuistoiset kokemukset tehdä työharjoittelua Lanzarotella ja Malesiassa. Myös vaihto-opiskelukohde Tsekkeihin varmistui tulevalle syyslukukaudelle. Argentiinalainen pariskunta, keihin tutustuin Perhentian Islandsilla snorklausretkellä, sanoivat pohtineen tekevänsä korkeakoulututkinnon Euroopassa. Kerrottuani omat mielipiteeni, miksi Suomessa on hyvä opiskella, he hyvin kiitollisina kuulemma erinomaisesta myyntipuheestani sanoivat selvittävänsä heti lisää, kunhan löytävät wifin.

Malesian luonto on äärimmäisen eksoottinen ja kiehtova. Lämpöä riittää 30 asteen yläpuolelle ja ilmankosteus lähentelee 90 prosenttia. Haittapuolena Malesian ilmasto ei yksinkertaisesti sovi esimerkiksi kestävyysjuoksun harjoitteluun. Suomessa saattaa marraskuun pimeinä sadeiltoina toivoa olevansa jossain lämpimässä auringon alla… Mutta toisaalta Suomen neljän vuodenajan myötä on helppo urheilla hyvin monipuolisesti niin paljon kuin haluaa. Lähdettyä hetkeksi rapakon taakse tai pari jaardia kauemmaksikin koti-Suomesta, osaa arvostaa monia arkisia asioita, joihin Suomessa on tottunut. Muun muassa sitä, että juomavesiä ei tarvitse päivittäin kantaa kyläkaupalta, vaan hanasta saa erittäin raikasta vettä sekä mallia kylmä että mallia kuuma.

World traveller

Maailman matkaaja. Kieltä pitää päästä joutua käyttämään. Kielen tunneilla tai esimerkiksi ulkomaalaisten leffojen ja pelien äärellä voi hyvin oppia uusia kivoja ilmauksia. Mutta eniten oppii, kun pakkaa passin ja hammasharjan ja menee vieraaseen maahan töihin. On palkitsevaa kokea, kuinka tuntee kielitaidon kehittyvän: puhuminen sekä kuunteleminen. Käytin englantia päivittäisessä elämisessä, valmennuksissa ja luennoilla – haastavista tilanteista huolimatta huomasin nauttivani paljon esiintymisestä! Kielen lisäksi kehitin liikunta-alan osaamistani, opin paljon malesialaisesta kulttuurista, tutustuin kansainvälisesti uusiin tuttavuuksiin ja haistelin, miltä Kaakkois-Aasian suurkaupungissa tuntuu asustella. Kiitos Malesia! Kiitos Vierumäki!

"Don't dream your life, live your dreams."

Kuuman kosteaa, osa 2

Maailman toisella puolen

Kaksi viikkoa on vierähtänyt hyvin uusien kokemusten ympärillä Malesiassa. Millaisen kuvan Malesia on tässä ajassa antanut itsestään? Trooppinen ja eksoottinen luonto, ruoka ja värikkäät hedelmät, vaikuttavat pilvenpiirtäjät, rikkautta mutta paljon köyhyyttä, isot tuloerot ja taksikuskin mukaan korruptoitunut pääministeri. Suojatiekulttuuri heikkoa, 99 % mopoilijoista ajaa punaisiin valoihin, vaikka olen kävelemässä suojatiellä. Pari kertaa myös auto on yllättänyt samalla tyylillä tallustellessani puolessa välissä suojatietä. Tarkkana saa olla! Näen parvekkeelta Kuala Lumpurin ytimen ja sen maamerkin Petronas Twin Towersin. Olen nähnyt Langkawin luonnonkauniin saaren niin rantaviivalta kuin viidakoiden yläpuolelta vuoren nyppylän päältä. Olen lisäksi tähän mennessä muun muassa pyörähtänyt Singaporessa. Ulkomailla on tärkeää ja hyödyllistä tutustua paikallisiin, jolloin voi jakaa kokemuksia. Lisäksi on hyvä opetella pari tärkeintä fraasia paikallisella kielellä, minkä myötä saa usein hymyn vastalahjaksi.

Kaksi tornia

Ulkomailta saa jokainen paljon irti, mutta eniten saa irti työskentelemällä ulkomailla. Työharjoittelun myötä teen yhdessä koulukaverini kanssa palautumisprojektia maan johtavalle, olympiamitalisteja valmistavalle, urheilukoululle Bukit Jalil Sports Schoolille. Lisäksi ohjaan oheisharjoittelua sekä kuntosaliohjausta. Pääsen myös lähietäisyydeltä tutustumaan paikalliseen lajivalmennukseen sekä hyvin lajinomaiseen fysiikkaharjoitteluun.

Palautumisprojektia, joka lähti heti sen toteuttamisen ensimmäisenä päivänä komeasti lentoon, saan tehdä ja suunnitella täysipäiväisesti. Palautumisprojektissa esittelemme työkaluja palautumisen ja vireystilan arviointiin, johon kuuluu muun muassa FirstBeat-mittaus, jota myös teemme paikalliselle Tennisliitolle heidän kiinnostuksensa myötä. Meillä on koko ajan yksi urheilija FirsBeat testattavana, päivittäin ohjaamme palautumista edistävän demoharjoituksen, testaamme palautumista sekä projektin lopuksi tulemme luennoimaan kaikille valmentajille palautumisesta, työkaluista sen arviointiin, palautumisen hyödyistä ja tärkeydestä sekä mitä aineistoa olemme testeissämme saaneet kasaan. Hienointa tässä projektissa on se, että pääsen itse kehittämään osaamistani palautumisen seurantaan sekä sisäistämään tietoa aiheesta. Nyt teemme projektia urheilijoiden kanssa, mutta palautuminen ja vireystila ovat kasvavissa määrin myös osattu huomioida kunto- ja terveysliikunnassa sekä esimerkiksi työkyvyn arvioinnissa työpaikoilla. Tämä kohderyhmä kiinnostaa minua ja palautuminen aiheena kiehtoo suunnattomasti.

At the office

Heti ensimmäisenä työpäivänä minut otettiin hyvin avoimesti ja kunnioittavasti vastaan. Minut esiteltiin eräälle 14-vuotiaalle urheilijapojalle pieni pilke silmäkulmassa: "This is Brother-Eero, he is your brother now". Kaikki harjoitukset ovat hyvin ennalta suunniteltuja, joten 14-15-vuotiaiden yleisurheilijoiden valmennuksessa olen eniten vastuussa oheisharjoitteluosioiden ohjaamisista. Palautumisprojektia teemme 15-16-vuotiaiden lentopalloryhmälle. Haasteita tuottaa kielimuuri joidenkin urheilijanuorten kanssa, jotka eivät osaa englantia vielä niin hyvin. Tämän myötä paikalliset valmentajat ohjaavat valmennettaviaan malesiaksi, joten kaikki heille annetut sanalliset ohjeet menevät minulta täysin ohi. Onneksi urheilu yhdistää.

"When you get to know the food, you get to know the people."

Olen saanut paljon opettavaisia kokemuksia sekä ikimuistoisia matkustushetkiä. Olen saanut malesialaisia ystäviä, kokemuksen asua metropolissa, vertailukohtia Suomeen ja aikaisempiin työkokemuksiin sekä uuden erilaisen kokemus hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle.

Malesia on kaunis! Mieleeni on jäänyt auringon lasku Intian valtameren äärellä hiekkarannalla. Bussimatka Singaporesta Kuala Lumpuriin jäi myös mieleen. Bussin ikkunasta vilahtivat loppumattomat palmumaisemat. Kaukana horisontissa näkyi ylänköjä ja niiden ääriviivat, niin edessä kuin oikealla. Auringon säteet kiusoittelivat aurinkolasien linssejä ja lopulta laskeutui eri sävyinä nappikuulokkeista soivan asiaan kuuluvan soittolistan tahdittamana. Kyllä maistui!

Terima kasih!

"The only way to do great work is to love what you do."

Kuuman kosteaa, osa 1

Istun Airbus A320 ilma-aluksessa, katson ulos ikkunasta ja kädessä minulla on kuppi kahvia. Ihailen aurinkoisia maisemia linnun perspektiivistä ja pyörittelen ajatuksiani. Unelmoin. Pohdiskelen. 

Oloni on odottavainen. Hieman jännittää, mutta olen myös eräänlailla tällä hetkellä helpottunut. Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma, liikunnanohjaaja AMK, alkoi syksyllä täydellä rytinällä hypättyämme kelkkaan kyytiin suoraan toiselle vuodelle. Suurin piirtein heti ensimmäisenä päivänä piti tietää, mihin haluaa suuntautua. Ensimmäisen viikon aikana kuulin sanan "opinnäytetyö". Kuulin myös sanat, jotka olen pitänyt mielessä ja ovat hyvin paikkansa pitävät. "Nykypäivänä pesäpallon näpyllä ei työllisty. Tällä tutkinnolla saatte valmiudet tämän päivän työelämään ja sen vaatimuksiin. Tämä koulutus antaa niin paljon kuin itse haluat siltä ottaa." Olenkin päättänyt ottaa siltä mahdollisimman paljon. Luokkakaverini Joonaksen kanssa päätimme heti ryhtyä hakemaan toisen vuoden työharjoitteluun isojen kokemusten perässä ulkomaille. Koko syksyn hikoilimme muiden koulutöiden ohella työharjoittelun hakemisten kanssa. Työsarkaa riitti, mutta loppusyksystä lopulta selvisi tuleva määränpäämme: Kuala Lumpur, Malesia.  

 Linnun perspektiivi

Vuoden vaihteesta alkoi projektimme työharjoitteluun. Tulisimme luennoimaan palautumisesta, esittelemään ja havainnollistamaan työkaluja palautumisen seurantaan sekä kehittämään paikallisten lukioikäisten urheilijoiden vireystilan arviointia. Suunnitelmiin kuuluu lisäksi fysiikkavalmennus ja mahdollinen ravitsemusneuvonta urheilijoille. Malesian kulttuuri on kuitenkin hyvin malesialainen, perillä tulemme saamaan vasta täyden varmuuden tulevista työtehtävistä. Ennen kaikkea, tulemme myös tutustumaan malesialaiseen urheilukulttuuriin lähietäisyydeltä. Työpaikkamme on Bukit Jalil Sports School, Malesian suurin ja kaunein urheilukoulu, samassa yhteydessä kansallisen urheilukeskuksen kanssa.

Palaan edellä mainitsemaani olotilaan, helpottunut ja odottavainen. Olemme valmistautuneet projektiimme. Olemme valmistautuneet Malesiaan. Mielessäni pyörii kaikenlaisia ajatuksia liittyen muihin kouluprojekteihini, tulevaan kevääseen sekä mihin kaikkialle pitää olla yhteyksissä heti saavuttuani takaisin Suomeen. Isoja kuvioita pitää aina ennakkoon suunnitella ja valmistella. Tällä hetkellä minulla onkin monta rautaa tulessa, kun valmistelen kolmatta vuottani ja siihen liittyviä virstanpylväitä. Hypättyäni lentokoneeseen ja asetettuani matkapuhelimeni lentotila-asetukselle voin kuitenkin sulkea katseeni vain ja ainoastaan tulevaan työharjoitteluun. Voin ottaa vastaan kaiken, mitä Malesia ja tämä työkokemus minulle tulee antamaan. Odotan innolla tulevia haasteita. Tartun tähän hetkeen. 

Kuala Lumpur parvekkeelta

Tiesin jo ennen lukuvuoden alkua, että tämän toisen vuoden työharjoittelun haluan tehdä ulkomailla, kaukana kotoa. Lähdin hyvin uuden kokemuksen perässä työskentelemään Kaakkois-Aasian trooppiseen ilmastoon. Kolmannen vuoden harjoittelun tiesin haluavani tehdä merkittävissä työtehtävissä Suomessa, jotta saan verkostoitua kotimaisiin vaikuttaviin liikunta-alan työpaikkoihin sekä ujutettua myös jalkaa sopivan verran oven väliin ennen valmistumistani. Olen nyt saanut ensikontakteja näihin hyvin kiinnostaviin työnantajiin. 

Tuntuu hyvin palkitsevalta päästä käytännössä toteuttamaan nämä haaveet ja toiveet. Mielessäni pyörittelemät suunnitelmat muuttuvat käytännön teoiksi. Tässä elämäntilanteessa, missä nyt olen, olisi kuin hukkaan heittämistä jättää yrittämättä päästä käsiksi suurien kokemuksien äärelle kuten esimerkiksi työharjoitteluun ulkomaille. Kannustankin kaikkia toteuttamaan omia haaveita ja nauttimaan! Tee se mieluummin tänään kuin huomenna.

"Die with memories, not dreams."

Eero armeijan leivissä

Valmistuttuani liikuntaneuvojaksi astuin heinäkuussa 2015 varusmiespalvelukseen. Lunastin menolipun Santahaminan paratiisisaarelle mielenkiintoisin odotuksin vietettyäni tähän asti yhden aurinkoisimmista kesistäni. Kun tietää, että näinkin mainio huipennus odottaa kesän lopulla, osaa nauttia ja ottaa kaiken irti tätä edeltävästä lomasta.

Kenttä

Kaartinjääkäri Kenttä sai 9 kuukauden takuun vuokrasopimukseen kuultuaan löytävän majoituksensa sotilaspoliisikomppaniasta. Sanat, jotka liikuntaneuvonnan opettajani Tarja Westerlund oli todennut, toteutui kuitenkin tässäkin miljöössä. "Hyviä sattumia tapahtuu hyville tyypeille", ja P-kaudella tupakaverini ehdotti minua hakemaan erityistehtäviin, projektiassistentiksi liikunta-alan kehittämisprojektiin Pääesikuntaan. Lähetin valtakunnallisessa haussa oman hakemukseni ja ampumaleirin sijaan kävin Helsingin keskustassa haastattelussa. Kovamaineisena Haaveet kaatuu - päivänä (tuo aamu oli tosiaan hyvinkin eeppinen saarelle laskeutuneen sumun johdosta) haaveeni toteutui ja sain tehtävän!

Aloitin tehtävät heti E-kauden alettua Pääesikunnan koulutusosastolla. Työskentelin yhdessä liikunta-alan työryhmän kanssa ja esimiehenäni oli silloinen Puolustusvoimien liikuntapäällikkö Jarmo Viskari, jonka tehtävään myöhemmin astui Harri Koski. Työtehtäväni keskittyivät Puolustusvoimien sosiaalisen median liikuntapalvelu MarsMars.fi toiminnalliseen kehittämiseen. Tein projektissa yhteistyötä HeiaHeia-palveluntuottajan (nykyinen H2H Performance) kanssa. Suunnittelin ja toteutin muun muassa 160 erilaisen liikuntaharjoitteen kuvaamisen. Videoita ja kuvia käytettiin kehittämissäni eritasoisissa harjoitusohjelmissa. Projektin lisäksi autoin muissa tehtävissä, kuten Puolustusvoimien Liikuntakoulutuksen käsikirjan kehittämisessä.

Behind the scenes

Arki projektiassistenttina oli nautinnollista. Työskentelin arkisin klo 8-16 oman alani merkittävissä tehtävissä. Liikunta-alan huippuhommia - hyvin motivoivaa! Koska sain työni merkeissä osallistua isoihin juhlatilaisuuksiin ja jopa tavata kenraaleja, näin samankaltaisuuksia elokuvaan Uuno Turhapuro armeijan leivissä. Mielikuvaa tuki yhteinen Santahaminan luonnonkaunis ympäristö, johon molemmat astuimme alokkaina. Tavallinen varusmies isojen herrojen kanssa nostamassa maljaa... Hupaisaa, mutta olen hyvin otettu Pääesikunnan antamasta arvostuksesta varusmiehiä kohtaan!

Työpäivien jälkeen sain viettää illat vapaina klo 21 asti. Tämän myötä minulla oli aikaa urheilla päivittäin, jopa kaksi treeniä päivässä. Se miellytti urheilullisen nuorukaisen mieltä niin paljon, että pystyimme tupakavereiden kanssa toteamaan, että täällähän meidän on varsin hyvä olla. Ei stressiä ulkomaailmasta, saa tehdä mielenkiintoista ja arvokasta työtä sekä urheilla käytännössä niin paljon kuin halusi. Varusmiehen korvaan se kuulosti jopa taivaalliselta. Tätä väitettä kuvastaa hyvin se, että armeijan ensimmäisten viiden viikon aikana painoni putosi 4 kg. Sain painon kuitenkin nousemaan takaisin muutaman kuukauden kuluttua, koska minulla oli mahdollisuus ennen kaikkea syödä kulutukseeni nähden riittävästi.

Kuvakaappaus arkiliikuntahaasteestani

Maaliskuussa reservin keväinen aurinko alkoi paistaa, suljin Kasarmitorin toimistoni oven viimeisen kerran ja prikaatikenraali Sonninen ojensi työtodistuksen mainiosti menneestä projektista arvioiden ja suositusten kera. Minulta kysyttiin ajatuksia ja kokemuksia urheilutoimittajien lempikysymyksellä: "Miltä nyt tuntuu?". Miltä minusta tuntui? Tuntui kuin hetkestä, milloin minua oli syksyllä haastateltu samassa tilassa, olisi kulunut vain hetki. Kelasin mielessäni nopeasti, mitä kaikkea olikaan tapahtunut. Ja paljon olikin tapahtunut! Olin kehittynyt paljon. Olin osoittanut ammatillistani osaamistani Puolustusvoimille. Olin nähnyt vierestä, millaista liikuntasuunnittelijan työ on. Näin, millaista työskentely valtiolla on. Sytyin työtehtävilleni. Ensimmäisen kerran minulle tuli hyvin selkeä kuva, mitä voisin haluta tulevaisuudessa tehdä. Työskennellä liikuntasuunnittelijana, kehittää liikuntapalvelua laajalle kohderyhmälle.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Sain ylennyksen. Sain kiitettävät arviot esimiehiltäni pääesikunnasta. Sain elämänmittaisen ja arvokkaan kokemuksen. Koin tekemääni työtä liikunta-alan projektissa hyvin merkityksellisenä. Minusta tuntui, että pystyin jopa valtakunnallisesti vaikuttamaan, mikä muistutti minua liikunta-alan arvokkuudesta.

"Ne jotka ovat tarpeeksi hulluja uskoakseen, että voivat muuttaa maailman, vielä tekevät sen."

Enjoy the Club La Santa Lifestyle!

Liikunnanohjauksen perustutkinnon aikana Suomen Urheiluopisto tarjosi mahdollisuuden, jota ei voinut jättää käyttämättä - lähteä töihin ulkomaille. Hain työharjoitteluun urheilukeskus Club La Santaan Lanzarotelle Espanjaan. Club La Santa on opistomme yhteistyökohde, minkä takia sinne oli helppo hakea. Työharjoittelujakso osui sopivasti lokakuusta joulukuulle, joten d-vitamiinilisiä ei tarvinnut pakata kapsäkkiin mukaan.

Lanzaroten aurinko

Club La Santa on korkean tason urheilukeskus, jonka päämääränä on tarjota maailman paras aktiivilomaelämys urheilun, terveellisten elämäntapojen ja sosiaalisten aktiviteettien ympärillä. Koska asiakkaita tuli ympäri maailmaa, sain kehittää kielitaitojani: kaikki ohjaukset ja muu kommunikointi käytiin englannin kielellä, kun taas pesulassa sain muistella lukion espanjankielen kykyjäni yrittäessäni päästä yhteisymmärrykseen paikallisten espanjalaisten työntekijöiden kanssa. :)

Omien lajikokemuksieni ja vahvuuksien myötä sain työskennellä Multi-Sports -liikunnanohjaajana. Ohjasin kaiken ikäisille ja eri liikuntataustaisille asiakkaille jalkapalloa, beach volleyta, kuplafutista, sulkapalloa, kuntonyrkkeilyä, kuntosaliohjauksia sekä talon perinteikkäitä aamulenkkejä. Lisäksi työskentelin asiakaspalvelupisteellä, olin järjestämässä juoksu-, triathlon-, duathlon ja aquathlonkilpailuja, leikitin lapsia leikkipisteellä, työskentelin pyöräkeskuksessa sekä esiinnyin Green Team Showssa joka maanantai-ilta. Kyllä, viikoittain. Tämä sisälsi muun muassa sketsejä, pelejä, tanssiesityksiä ja lauluesityksiä täydelle yleisölle. Sain roolin muun muassa ballerinana, jonka loppukohtaus on vieläkin muistissani verkkokalvollani.

Timanfaya National Park

Kehityin liikunnanohjaajana ja sain kokemusta ja näkökulmia paikallisesta liikunnanohjauskulttuurista, jossa korostui liikunnan hyvän olon ja ilon jakaminen Club La Santan "vieraille". Haastoin ja kehitin itseäni heittäytymällä täysillä Green Team Showssa sekä leikkipaikalla työskennellessäni. Yksi tilanne jäi hyvin mieleeni, kun 4-vuotias tanskalaistyttö tuli luokseni tarkoituksena kysyä minua leikkikaveriksi. Hän sanoi minulle lauseita kotikielellään, tanskaksi, josta en ymmärtänyt mitään. Tajusin, ettei englanninkielisestä tiedustelustani ollut mitään apua tilanteessa, joten ainoa keino oli kehonkieltä käyttäen leikkiä tytön kanssa. Mielenkiintoisia ja huikeita tilanteita!

Miksi Club La Santassa työskentely oli niin antoisaa, johtuu suuresti myös mitä huikeimmista työkavereista. Etelämaiseen tyyliin aina työkaverin ohi kävellessä sai suomalaisen mitä kauneimman eleen "moro" sijaan vaihtaa joka kerta kuulumisia: "Eero, how you doing! How was the morning run?". Työkaverien kanssa vietimme iltoja ja tein myös retkiä ympäri Lanzaroten kaunista tulivuorisaarta. Työhyvinvoinnin edistämiseen voi vahvasti liittää Green Team Shown jälkeisen Boy's Show Roomin, jota en sen enempää avaa, koska kaikki tapahtunut jääköön sinne. Ai että.

"Varo ettet hymyile kellekkään koska se voi tarttua"

Miten ihminen voi kehittää itseään parhaiten, on hypätä pois mukavuusalueeltaan. Pois mukavuusalueelta pääsee työskentelemällä esimerkiksi kaksi kuukautta ulkomailla. Tämän minä tein, ja se oli elämäni toistaiseksi hienoin kokemus. Kehityin valtavasti tuon työkokemuksen myötä. Tiedänkin kehittyväni eniten juuri haastamalla itseäni työskentelemällä mukavuusalueen ulkopuolella. Tämän muistan aina, ja voin muistuttaa sillä itseäni, mikäli sen hetkinen tilanne tuntuu hetkellisesti liian haastavalta. Seuraavaksi aion haastaa itseäni lähtemällä liikkunan ja vapaa-ajan koulutusohjelman (liikunnanohjaaja AMK) tarjoamalle kokemukselle ulkomaille - työharjoitteluun Malesiaan. Kuukauden päästä olenkin jo aivan eri maisemissa. Jännittävää. Kehittävää.

"'Myöhemmin' on mahdollisuus, jota kaikki eivät saa."

Kiihdytys lähtötelineistä - Liikunnanohjauksen perustutkinto

Heinäkuussa 2013 tuore ylioppilas Eero sai puhelun kesämökilleen Suomen Urheiluopistosta. Olin saanut opiskelupaikan toiselta varasijalta, kysymys kuuluikin "Haluaisinko ottaa paikan vastaan?". Vastausta ei tarvinnut kauaa odottaa. "Onko tämä jokin vitsi? Kyllä EHDOTTOMASTI!" Kahden lukuvuoden päästä toukokuussa 2015 tämä nuori rusettikaulainen herrasmies haki päättötodistuksen sekä yllätyksekseen Priimus-stipendin. Mitä kaikkea tässä välissä oli tapahtunut? Tämä samainen Eero oli kasvanut ihmisenä valtavan paljon, niin henkisesti kuin myös hieman fyysisesti.

Liikuntaneuvoja Eero Kenttä ja suomalaisen urheilun kehittäjä Tahko Pihkala

Liikunnanohjauksen perustutkinnon opinnoissa Vierumäellä, Suomen Urheiluopistossa, korostui uunituore opintosuunnitelma, jonka tarkoituksena oli ohjata ja valmistaa opiskelijoita työelämälähtöiseen projektityöskentelyyn. Projekteja, keissejä, prokkiksia ja tapahtumia riitti niin liikuntaneuvonnan, liikunnanohjauksen kuin tapahtuman järjestämisen aihioiden alta. Näin myöhemmin ajatellen, ne ohjasivat minut juuri niihin taitoihin ja kokemuksiin, joita tarvitaan työelämässä. Minua kannusti tieto siitä, että tuon uuden opintosuunnitelman myötä täältä valmistuu työkentälle alansa tulevia asiantuntijoita. Sain valmiudet työskennellä missä tahansa liikunta-alalla kenttätasolla. Syvensin opintoni valmennuksen valinnaisen äärellä.

Opiskelu Vierumäellä on ainutlaatuista. Asuimme ensimmäisen vuoden yhden käytävän varrella, Kaskelan 5. kerroksessa. Elämä opiskelukavereiden kanssa oli siis tiivistä. Tämän myötä tiedän saaneeni kourallisen elinikäisiä kavereita.

Koska monet projektit olivat hyvin työelämälähtöisiä, kertyi oppimista ja näkökulmia työelämästä huomattavan paljon virallisten työharjoitteluiden lisäksi. Pitkä työharjoittelu toisena vuonna oli elämäni toistaiseksi hienoin kokemus. Suoritin kahden kuukauden harjoittelun yhdessä Tomin kanssa Espanjan lämmössä Lanzaroten ainutlaatuisissa maisemissa, urheilukeskus Club La Santassa. Se oli kokemus, jota en tule koskaan unohtamaan. Nuori ja uusille kokemuksille avoin Eero oli päättänyt haastaa itseään poistumalla mukavuusalueeltaan, jorpakon taakse ja sitäkin hieman kauemmas. Työskentely Club La Santassa kehitti minua valtavan paljon. Huomasin sen ja kaverini huomasivat sen. Positiivisesti. Jopa ulkomaan koordinaattorimme totesi, että paluumatkalta saapui näköjään aivan eri mies kuin se joka vasta lähti. Koska olen hyvin kiitollinen tästä mahdollisuudesta päästä töihin Club La Santaan, haluan omistaa seuraavan kirjoitukseni sille kokemukselle.

Ystävyys

Opiskellessani Suomen Urheiluopistossa olen oppinut paljon. Olen huomannut oman kehittymiseni sekä saanut kasvaa juuri sen alan äärelle, jolle sydämeni roihuaa. Tunnen itsetuntemukseni kehittyneen. Tunnen itseni kehittyneen. Nautin tästä ja tätä haluan tehdä.

"Change begins at the end of your comfort zone."